Lauantaiaamuna herätessäni katsoin puhelimesta kelloa ja huomasin, että Pariisissa asuva ystäväni oli tehnyt turvassaolomerkinnän Facebookiin. Ymmärsin heti, että jotain pahaa on sattunut ja avasin päivän uutiset. Pariisissa oli tehty pommi-iskuja.
Totta kai olen järkyttynyt asiasta, kuten jokaikinen, jolla on hippunen inhimillisyyttä. Päivän mittaan ryhdyin kuitenkin miettimään, että ihmiset elävät sodan keskellä ja heidän on täytynyt oppia elämään kuolemanpelon kanssa. Pariisissa ihmiset tuntevat olonsa turvattomaksi, mutta niin tuntevat miljoonat muutkin siviilit ympäri maailmaa. Miksi me heräämme pahuuteen ja ottamme osaa suruun silloin, kun asiat tapahtuvat Euroopassa? Eikö ihmishenki ole yhtä arvokas asuinpaikasta riippumatta? Tänä syksynä on kauhisteltu Eurooppaan vaeltavia pakolaisia. Ihmiset, jotka ovat olleet turvaa etsiviä vastaan, ovat nyt pahoillaan Pariisin pommi-iskujen uhrien vuoksi. Mielestäni nämä kaksi asiaa riitelevät keskenään. Henkensä edestähän esimerkiki Syyrialaisetkin pakenevat, miksi heille ei heru myötätuntoa.
Nyt tuntuu hölmöltä rupatella muodista. Maailmassa on tärkeäpiäkin asioita. Tällä kertaa siis kunnianosoitus Pariisille!
Nyt tuntuu hölmöltä rupatella muodista. Maailmassa on tärkeäpiäkin asioita. Tällä kertaa siis kunnianosoitus Pariisille!
Last weekend we got the sad news from Paris terrorist attacts. I would feel stupid to talk about the fashion, in a situation like this. There are more important things in life than beautiful clothes. So Paris, this is for you!
Larisa
Rebecca
Alexa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti