Nuorempana en ollut juuri lainkaan kiinnostunut muodista. Kauniista asioita olen aina pitänyt ja ollut ärsyttävyyteen asti pikkutarkka esim. että värit sointuvat yhteen, helman pituus on oikea ja hihan leveys on semmoinen, ettei käteni näytä liian paksuilta. Perhe on kyllä saanut kärsiä raivareistani, jos en ole saanut ponnaristani täydellistä - jokaista suortuvaa liimattua juuri oikealle paikailleen. Onneksi nykyään ponnarit ja nutturat saa olla vähän miten sattuu, joten hermoni, joiden sytytyslanka on vähän turhan lyhyt, kiittää :)
Omat esiteinivuodet hiihdin aika tiukasti neule päälläni. Mutta sitten hoksasin, että olen kasvanut itsenäiseksi nuoreksi aikuiseksi ja halusin näyttää vähän koviksemmalta kuin olinkaan, joten siirryin käyttämään pinkkejä toppeja ja minihameita, haha. Nyt kun vuosia on kertynyt, ja olen hyväksynyt, ettei minusta tullutkaan rock-tähteä (ehkä se biletykseen käytetty aika olisi voinut viettää soittotunneilla, tosin eihän se olisi ollut rock-uskottavaa), niin perusneuleista on salakavalasti tullut luottovaatteeni.
Koska itse en juuri tykkää erottautua massasta räikeällä tai persoonallisella pukeutumisella, niin minulla on pienet kikkani, joilla hiuksenhienosti pidän kiinni omasta jutustani. Yksi niistä on, etten pukeudu aina ns. värisääntöjen mukaan. Aika rajua, eikö :D Esim. pikkujouluissa ei ole pakko pukeutua mustaan, vaan voi käyttää väriä (joka voi olla muukin kuin punainen) ja syksyllä sekä talvella on luvallista käyttää vaaleita sävyjä. Martinan hempeästi yhdistelty vaalea värimaailma ja pehmeännäköinen neuletakki tekevät täydellisen syysasun, joka erottuu tummanpuhuvassa katukuvassa, mutta mikä tärkeintä, ei liikaa! :)
Jenniellä on ihana muhkea neulemekko päällänsä. Tämmöiset ylisuuret vaatteet viehättävät minua tällä hetkellä, niin ulkonäöllisesti kuin käytännön kannalta. On ihana, kun ei tarvitse miettiä onko edellisenä iltana syönyt pitsapalan, karkkipussin tai vetänyt viinipullon ja onko maha turvoksissa :)
Itsekin hankin viime talvena samantyylisen heimohenkeä huokuvan printtineuletakki kuin Ainolla on. Kun neuleessa on tyylikäs printti, niin asuun saa vähän eloa. Joskus perusneuleen kanssa saattaa tulla vähän tylsä olo.
Pinkki ei ole lempivärini. Tai ei värissä vikaa, mutta tulee hassu olo, jos yritän hoitaa uskottavasti työasioita (tätä tapahtuu siis harvoin) :) pukeutuen pikkutyttömäiseen väriin. Pidän kuitenkin Barboran neuleen pörröisyydestä, rennosta kilpikonnakauluksesta ja neuleen pinnasta/tekstuurista (voiko sanoa kudonnaksi?).
Koska itse en juuri tykkää erottautua massasta räikeällä tai persoonallisella pukeutumisella, niin minulla on pienet kikkani, joilla hiuksenhienosti pidän kiinni omasta jutustani. Yksi niistä on, etten pukeudu aina ns. värisääntöjen mukaan. Aika rajua, eikö :D Esim. pikkujouluissa ei ole pakko pukeutua mustaan, vaan voi käyttää väriä (joka voi olla muukin kuin punainen) ja syksyllä sekä talvella on luvallista käyttää vaaleita sävyjä. Martinan hempeästi yhdistelty vaalea värimaailma ja pehmeännäköinen neuletakki tekevät täydellisen syysasun, joka erottuu tummanpuhuvassa katukuvassa, mutta mikä tärkeintä, ei liikaa! :)
Jenniellä on ihana muhkea neulemekko päällänsä. Tämmöiset ylisuuret vaatteet viehättävät minua tällä hetkellä, niin ulkonäöllisesti kuin käytännön kannalta. On ihana, kun ei tarvitse miettiä onko edellisenä iltana syönyt pitsapalan, karkkipussin tai vetänyt viinipullon ja onko maha turvoksissa :)
Itsekin hankin viime talvena samantyylisen heimohenkeä huokuvan printtineuletakki kuin Ainolla on. Kun neuleessa on tyylikäs printti, niin asuun saa vähän eloa. Joskus perusneuleen kanssa saattaa tulla vähän tylsä olo.
Onko sinulla jokin luottovaate, joita käytät päivinä, kun vaatekaapissa ei ole mitään päälle pantavaa? :)
Kuvat: Martina M., Fashion Fusion, Uino, Vogue Haus
Kuvat: Martina M., Fashion Fusion, Uino, Vogue Haus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti